Itämeren Ympäri 2014

 Itä-Euroopan kiertue, osa II 

Hevizistä pohjoiseen

16-26.10. 2021

 

Tähän asti...

Reilu viikko takana. Alunperin ajatus oli siis suunnistaa Mustallemerelle, mutta päätimme matkata kuitenkin parhaiden mahdollisten säiden mukaan ja olemme siis päätyneet Unkariin, Balatonjärven eteläkärkeen. 

Suomesta lähdettyämme, ei matkailuajoneuvoja juurikaan ole näkynyt. Baltian läpi ajaessa niitä tuli vastaan viisi kappaletta, joista kaksi lavetilla, nekin varmaan matkalla Suomeen. Sen jälkeen Kaunasissa, Auschwitzissä ja Budapestissä muutama. Tiet ovat olleet pääsääntöisesti hyväkuntoisia. Slovakiassa selvästi heikompikuntoisia. Unkarissa on selvästi panostettu moottoriteihin , muut tiet jopa huonommassa kunnossa kuin Slovakiassa.  Teiden kunnon takia matkanteko ei kuitenkaan oikeastaan ole hidastunut missään vaiheessa.

Sen  huomion myös teimme, että Baltiassa ja Puolassa lähes kaikki käyttivät maskia kaupungilla liikuttaessa. Unkarin puolelle siirryttäessä maskit katosivat katukuvasta, niin pienissä kaupungeissa, kuin Budapestin keskustassakin.

=======================================

16-17.10. Heviz

Tultiin sopivasti ajoissa, että saatiin aurinkoinen parkki aivan kylpylän vierestä. Tässä naatiskelimme auringosta pari päivää...

 ...ja kävimme tietysti myös kylpylässä.

Mukavaa lilluttelua. Sisällä veden lämpö +33°, ulkona +26° ja sääkin oli mainio.

 

 

Aamu uinnilla järvestä laskevasta joessa. Ilma +4,5°, vesi ehkä noin +22°C . Matka jatkuu Unkarin halki kohti Romaniaa.

18.10. Kohti Romaniaa

Jo edellisenä iltana huomasimme, että vesi on finito, eikä paikallisen leirintäalueen valikoimassa ole oikein meille sopivaa täyttöpistettä. Eka pysähdys kylillä on autonpesupiste, jossa saan huuhdottua edellisen yöpymisen mutajäljet pois auton tenkaista ja kyljistä. Ei välttämätöntä, mutta mukavampi liikkua suht puhtaalla autolla. Kaasun riittävyys on myös hieman alkanut askarruttaa. Edellisten reissujen kokemuksella arvelimme, että 2x11kg pullot riittäisivät. Sää on kuitenkin ollut odotettua kylmempi, joten ajattelin että vois ostaa ekstrapullon, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ensimmmäinen kysely Unkarin pulloista veti vesiperän, kaikki tyhjiä. Toisella asemalla selvisi, että pulloja ei myydä, vain vaihto onnistuu. Seuraavaksi pysähdyimme pienen rautakaupan pihaan, jossa oli kaasupulloja. Problem, ei onnistu, mut odota, pomo tulee 5 min päästä... Sitten siinä kahden paikallisen "tulkin" välityksellä väännettiin Enkun, saksan ja elekielen sekoituksella se, et saatiin ostaa paikallinen pullo mukaan. 7kg pullo kuorineen makso about 40€. Eipä sit tarvi murehtia että riittääkö kaasu reissun loppuun ja varmaan vielä tullaan Unkariinkin. Voidaan taas vaihtaa täyteen, kun vaan muistetaan ottaa pullo mukaan😁.

Seuraava etappi oli vesisäiliön täyttö. Huoltiksilla ei ollu vesipisteitä, mutta yhden kylän kohdalla huomasimme kyltin vesipisteelle ja sieltähän se löytyi. Joku koulututuskeskus tms., jonka pihalla oli vesipiste puutarhaletkuineen. Aika lailla oli solmussa letkut, mut kyllä sieltä saatiin tankki täyteen.

Sitten taas tulliteitä vältellen kohti Romaniaa. Ilta hämärsi, rajalla katsottiin jopa passit. Ensi kertaa reissulla muuten. Teki jo mieli yöpuulle ja rajan läheisyydessä .....kylässä oli sopivan näköinen hautausmaan parkkipaikka. Sinne siis ja grilli kuumaksi. Olimme jo ruokailun loppuvaiheilla, kun viereen kaartaa auto. Vilauttaa pitkiä ja virkapukuinen mies koputtaa ikkunaa. Avaan: rajapoliisi! 

Hän kysyy mitä teemme täällä? Kerroin, että ajomme juuri Unkarin läpi ja lepäämme tässä, olemme lomalla. "Vain sinä ja vaimosi? Kyllä, haluatko tulla katsomaan? Ei tarvi, kaikki ok." Kiinnostus johtui varmaan siitä, että käännyttiin heti rajan jälkeen pikkutielle josta ei ollut muuta paluureittiä päätielle.. Risteyksessä oli rajavalvojien auto ja kun emme tulleet pois umpitieltä, halusivat tulla tsekkaamaan mistä on kyse👌.

19.10.

Pieni raapaisu Romaniaa siis vain tällä kertaa. Keittolounas Satu-Maressa (suomeksi: iso kylä). Lihasoppa ja kermainen keitto jossa naudan mahaa ja vihanneksia. Hyvää oli.

Nyt Ukrainan rajalla ja päivitykset varmaan harvenee, kun Ukraina ei kuulu datapakettiin. Loppuviikon vietämme Lvivissä kannustaen Suomen naisten futsal-maajoukkuetta EM-turnauksessa🎉🏆.

 

Rajatakastus

Romanian puolella kaikki sujui helposti. Passit näytettiin, katsottiin ettei autossa ollut muita ja saimme jatkaa matkaa Ukrainan rajalle. Seuraava stoppi: sotilas rynkyn kanssa pysäyttää portille, katsoo rekkarin ja että autossa on 2 matkustajaa. Hän viittaa eteen päin ja ilmaisee, että lappu on säilytettävä. Se osoittautuikin jatkossa todella tärkeäksi asiapaperiksi. Pieni pätkä eteenpäin ja...Ups, meinasin ajaa tarkastuspisteen ohi. Siitähän nousi tietysti hirveä haloo. Tiukkailmeiset virkailijat pysäyttivät meidät ja komensivat auton oikeaan paikkaan. Auton tarkastus. Viranomaiset availivat kaappeja, mutta varsin ylimalkaisesti kuitenkin. Fiskarsin leikkuuvetsi hieman tuntui heitä epäilyttävän, tai sit se oli niin hieno, että miettivät sen takavarikointia. 

Sen jälkeen alkoivat paperisulkeiset. Englantia ei puhuttu, mutta jotenkin sain tolkun, mitä paperia milloinkin vaadittiin: passit, green card, henkilökohtainen sairausvakuutustodistus matkalle, covid rokotustodistus, auton rekisteriote. Nämä siis yhdelle luukulle. Sitten siirsin ulkokautta samat paperit toiselle luukulle. Siellä ongelmaksi muodostui se, että suomalaisessa rekistetiotteessa ei lukenut, auton merkkiä: Fiat Ducato. Otteessahan lukee merkkinä vain: Hobby! Valmistenumero ei virkailijaa kiinnostanut, tämä oli hänen mielestään nyt ongelma. Jotain auton passia, jossa lukee Fiat Ducato, yritti virkailija kovasti tivata. Sanoin, englanniksi, että en ymmärra ja tämä on Traficomin virallinen asiakirja. Hän meni sitten koppiinsa hetkeksi, löi paperit kouraan ja kehoitti jatkamaan matkaa. Niin, se ensimmäiseltä sotilaalta saatu lappu oli nyt kiertänyt kahdella muulla virkailijalla ja ennen kuin pääsimme Ukrainaan, se piti vielä antaa viimeiselle portinvartijalle. Jos sitä ei olisi ollut, matka olisi varmaan tyssännyt siihen.

Viimeisen portin avauduttua huvuttauduimme vastaantulevien rekkojen seasta pikkuhiljaa Ukrainan maaperälle. 

KUVA

19.10. Ukraina

 Ajelimme siinä vielä valoisan ajan, Ukrainan tasankomaita kohti vuoristoseutuja. Yöpymispaikka löytyi totutusti hautausmaan vierestä.

 Tukeva aamupala ja matka jatkui kohti Lviviä. Olimme valinneet hitaamman reitin ja valmistautuneet huonokuntoisiinkin teihin. Tie oli kuitenkin pääsääntöisesti juuri päällystettyä asfalttia. Valillä oli kyllä pieniä pätkiä todella huonokuntoista tietä. Nämä jaksot vaihtelivat  yllättäen, joten tarkkana sai olla. Tie saattoi näyttää ihan hyvältä ajella, mutta päällytteessä saati yllättäen olla isoja jyrsittyjä reikiä. Ei olis kiva ajella pimeässä!
Matkalla spottasimme vain muutaman kohtuullisen mukavan näköisen yöpymispaikan, jotka merkkaan Park4Night sovellukseen. 

 Meillä oli kuitenkin nyt tarve huoltopäivälle, joten skippasimme ne. Google maps, tai Maps.me eivät tunteneet näilllä tienoin yhtään leirintääluetta, mutta avuksi tuli jälleen edellä mainittu sovellus. Valtatieltä käännyttiin hiekkatielle. Vuohia tien sivussa ja tie muuttui lähinnä kinttupoluksi. Retkikselle se oli kuitenkin täysin ajettavassa kunnossa, eikä matkiksellakaan olisi ollut ongelmia. Haalistuneet viitat opastivat oikeaan paikkaan n. 1km valtatieltä.

 Paikka näytti kovin hiljaiselta, mutta tuskin olimme ehtineet pysähtyä portin taakse, kun aidan viertä astelee isäntä paikalle. Yhteinen kieli on vähän hakusessa. Alue on kai periaatteessa suljettu, mutta saamme kuitenkin yöpaikan, suihkun ja veden täyttö mahdollisuudella hintaan 10€.
Paikka näyttää siltä että täällä on kesäisin enemmänkin vipinää. Isot ulkoalueet ja sisälläkin reilusti yhteistiloja tapahtumien järjestämiseen. Nyt olimme ainoat asiakkaat ja kielimuurin vuoksi ei ollut oikein mahdollisuutta kysellä paikan tarjonnasta sesonkiaikana. Ulkohuussi oli oikein siisti. Suihkutila jonkin verran elämää nähnyt, mutta lämmintä vettä tuli riittävästi. Toimii!

20.-24.10 Lviv

Vanhan kaupungin reunusta oli aivan liian ruuhkainen, ja maksullinen, parkkeeraamiseen. Toinen yritys: päättyvä tie ja lukoilualue, aika lailla metsän keskellä. Vaikutti hyvältä. Hetken siinä lounastettuamme, totesimme kuitenkin olevamme yleisönähtävyys. Autoa tutkittiin ja kuvattiin suurella mielenkiinnolla. Muutenkin paikka alkoi vaikuttaa hieman liian syrjäiseltä. Lopulta löysimme sopivan spotin keskustaan vievän kokoojakadun sivukadulta. Siihen jämähdimme loppuviikoksi. Valinta osoittautui erittäin onnistuneeksi. Rauhallista yöllä ja täydellinen sijainti pelipaikan ja keskustan välillä. 

 Ps. Unkarista ostettu kaasupullo otettiin käyttöön 22.pv illalla.

EM- turnaus ja kotia kohti

Rurnauksessa oli raaka kaava. Neljä lohkoa ja jokaisesta vain voittaja jatkaa finaalipeleihin. Hienot "pakkovoitot" Belgiasta ja Tsekistä. Isäntämaa, Ukraina oli kuitenkin viimeisessä pelissä vahvempi ja vei jatkopaikan. Kannustusjoukotkin antoivat kyllä kaikkensa.

Sunnuntai-iltana suuntasimme vielä rajalle pienempien jonojen toivossa ja pääsimmekin ajelemaan suoraan rajalle. Pienen hapuilun jälkeen läysimme oikean kopin eteen odottelemaan rajamuodollisuuksia. Tutut rituaalit toistuivat, mutta papereita ei Ukrainasta poistuttaessa syynätty enää niin tarkkaan. Ylimalkainen auton tarkastus ja papereiden siirtelyä luukulta toiselle. Aikaa kului n. 1,5 tuntia.

Puolan puolella saimmekin vastaan, hymyilevän ja ,huom!, englantia puhuvan naisvirkailijan. Pientä noottia saimme kassissa olleita salamitangoista (elintarvikkeiden tuotikielto), tästä selvisimme huomautuksella. Jääkaapin sisältö ei kiinnostanut. Tarkoitus oli jatkaa matkaa noin puolilleöin Puolan puolella. Pienen ajon jälkeen poliisi ohjasi meidät tien sivuun. Rajan suunnasta tulevien pakujen ja bussien tarkastus. Katsottiin paperit ja matkustajat. Jälleen ystävällinen virkailija, olimme palanneet sivistyksen pariin.

==============================================================

Tässä tarkennettu reitti!

3 viikkoa ja reilu 4000km itäistä Eurooppaa