Itämeren Ympäri 2014

Naantali - Kapellskär - Trelleborg - Swinoujscie - Lazy - Hel - Sopot - Riga - Tallinna - Helsinki

Matkasuunnittelua oli tehty sen verran että Naantalista Kapellskäriin päivälaivalla ja illalla ajetaan Tukholman eteläpuolelle yöpymään. Sopivan näköinen paikka löytyi internetin avustuksella. Seuraavana päivänä rannikkoa myötäillen Trelleborgiin, josta oli varattu lauttapaikka Puolaan. Siitä eteenpäin matka rakentuisi säiden mukaan, hienolla ilmalla biitsille ja jos ei sää suosi niin ajellaan pidemmälle sisämaahan. Leirintäalueita pyrimme matkalla välttelemään. Reissuun varattu aikaa 7-10pv ja paluu Tallinnan kautta. Reitti siiis rakentukoon matkan varrella sään ja fiiliksen mukaan.

1.7. starttasimme Naantalin "viihtyisästä" terminaalista Finnlinesin ro-ro aluksella kohti Kapellskäriä. Lastaus sujui kivuttomasti ja kohta jo kipusimme kohti laivan hulppeita matkustamotiloja.

Portaiden päässä on respa josta rahtarit kuittaavat avaimet leposopukkaansa. Vieressä kioskin kokoinen tax free ja perällä voiteluöljyn tuoksuinen ravintola / lounge. Koko tilaan tuskin mahtuisi edes Tallinnanlaivan noutopöytä. Noin 9 tuntia kestävän matkan hintaan (n.150e) sisältyy kaksi ateriaa. Ei mitään gourmeeta, mutta nälkä taatusti lähtee. Luksusta ja ajanvietteitä ei siis ole tarjolla mutta perustehtävä, meren yli siirtyminen hoituu mallikkaasti.

Laivan terassi ja tupakkapaikka. Toisella kulmalla ilmeisesti vain kesähelteillä (1.7.2014, lämpötila +13C)  toiminnassa oleva kioski/baari.

Googlemapsista spotattu yöpymispaikka löytyi helposti, Segeltorpin jälkeen Vårby Alle’lta. Mukavan näköinen "puskaparkki" veden äärellä. Matkaa taitettiin reilu tunti ja 105km.

2. päivä

 Hyvät yöunet nukuttuamme suuntasimme E4:sta etelään, kunnes Norrköpingin jälkeen käännyimme tielle E22.  

Hyväkuntoista tietä oli mukava lasketella. Ukkoskuurojen välillä pidimme Gamlebyn jälkeen pienen jaloittelutauon Wårdshuset Hjortenin kohdalla.

Viehättävän näköinen paikka ruokailuun tai yöpymiseen, joko autossa tai katon alla. Meillä oli kuitenkin ajatuksena lounastaa Vasta Kalmarissa, joten matka jatkui...

Räntäsateessa! 2.7.2014,Etelä-Ruotsi!!!

Kalmarin Koppartorgetin vieressä olevassa ravintolassa nautimme maukkaan lounaan.

Räntäsateet onneksi jäivät taakse, mutta Kalmariin saavuttiin ukkoskuurojen saattelemana. Kaiken kaikkeaan viehättävän näköinen pikkukaupunki, vaikka kolean sään vuoksi kierros jäi melko pintapuoliseksi. Hyvin täälläkin saisi varmaan päivän kulumaan.Kalmarista jatkoimme edelleen rannikkoa pitkin ja pyörähdimme Karlskronassa. Maantieteellisesti hienolle paikalle rakentunut kaupunki ei houkutellut sen enempää viipyilemään, edelleenkin osaksi kyllä säästä johtuen.

Olimme niin hyvin aikataulussa Trelleborgin lautalle että Kristianstadin jälkeen suuntasimme jälleen pienemmille teille ja kohti Ystadia.

Sieltä kannattaa ehdottomasti valita tie 9 Kohti Trelleborgia. Se kulkee aivan merenrantaa mukaillen ja matkalla on mukavan näköisiä bajamajoin varusteltuja puskaparkkeja, sekä leirintäalueita niitä kaipaaville.

Noin klo 23 saavuimme Trelleborgiin ja ajoimme suoraan TT-Linen lauttajonoon, määränpäänä Swinoujcie, Puola. Lautan lastaaminen ei sujunut ihan yhtä mallikkaasti kuin Naantalissa. Laivaan pääsimme vasta 1 maissa, vaikka lähtö piti olla jo 00.30. Suihkuun ja nukkumaan! 

Takana vajaa 800 km ja n. 9h ajoaikaa.

3. päivä, PUOLA

Vastaanotto Puolassa oli lämmin,yli +20 jo heti aamusta ja meitä hymyilytti. Ei kun biitsiä etsimään.  Laivaranta on Swina-joen väärällä puolella ja ylitykset hoituvat kahdella lossilla. Pienen suunnistusvirheen vuoksi ajoimme kauempana olevalle lossille, mikä myöhemmin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä keskustan lossille ei pääse kuin henkilöautolla. 

Lossin vessaan saimme kempsankin kätevästi tyhjennettyä.

Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, joten aloimme etsiä majoituspaikkaa biitsin läheisyydestä.

Pitkää biitsiä reunustaa pieni metsäinen suojavyöhyke ja sen takana pieniä hotelleja, yksityismajoitusta ja paikallista asutusta. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja löysimme rauhallisen kadunvarsiparkin muutaman sadan metrin päässä rannasta ja pari kilometriä Saksan rajalta.

Seuraavana päivänä huomasimme että viereisessä rakennuksessa oli jonkinlainen poliisien taukotupa. Olo oli siis turvallinen.

Rannalle päästyämme totesimme että sitä jatkui molempiin suuntiin silmän kantamattomiin. Rannan keskiosa oli kovaksi tamppaantunutta hiekkaa. Juottopaikat olivat harvassa, parin kilometrin välein löytyi joku terassin tapainen tai telttakoju jossa voi pitää huolta nestetasapainosta. Fillarille olisi ollut käyttöä!

Nyt alkoi LOMA!!!!
Saakohan suomalaisella nettisivulla näkyä Puolassa kuvattu alkoholimerkki?
Voihan AVI!

Paikallinen tapa tuntui olevan rajata oma rantapalstaja kurkkia kankaan yli.

Saksassakin tuli piipahdettua kävellen oluset juomassa. Rantaa pitkin sinne ja

EU-rahoitteista promenadia pitkin takaisin. 

Tämä on sitä todellista liikkumisen vapautta maiden välillä.

Hieman isompia ja vauraamman näköisiä rakennuksia ja enemmän palvelutarjontaa Saksan puolelta toki löytyi ja rantaa oli jaettu erilaisille käyttäjäryhmille kyltein...
perheet - liikunta - nudistit
Rantaa pitkin kuilkiessa ei maan vaihtumista huomannut muuren kuin kylttien kielestä.

4. päivä

 Meni siis vielä samalla rannalla päivää paistatellen. Rantaa pitkin kävellen ja auringosta nauttien.

5. päivä 

Aamu valkeni taas aurinkoisena ja päätimme taittaa hieman taivalta. Seuraava kohde kartalla oli Międzyzdroje (todella mielenkiintoisia nämä puolalaiset nimet, joka kerta pitää kirjoitusasu tarkistaa...), jonne matkaa oli alle 20 km.

Ruoka- ja juomavarantoja täydensimme paikallisessa supermarketissa. Kukkaro ei kauheesti keventynyt vaikka mukaan tarttui viiniä ja oluttakin parin päivän tarpeisiin.

M'*^¨-kylän keskustan halki ajettuamme huomasimme todella kapean päättyvän tien jossa näytti olevan jotain leiriytymiseen viittaavaa. Katsastimme paikan ja päätimme liittyä joukkoon. Kylä näytti palvelutarjonnaltaan ja eläväisyydeltään selvästi edellistä vilkkaammalta.

Todellakin!

Väkeä pilvin pimein ja hervoton molo! (=laituri puolaksi)

Grilli-illallisen jälkeen päivä painui mailleen ja mekin vetäydyimme lepäämään.

6. päivä

Matka jatkui rannikkoa seuraillen itään. Lazy! Kuulostaa hienolta paikalta lomailla laiskotellen. Sinne siis...

Matkaa tehtiin halki pikkukylien ja maalaismaisemien tietä 102. Yleisilme näyttää yllättävän siistiltä esim. Viron maaseutuun verrattuna. Pakko oli käydä tsekkaamassa tuo huoltiksen kyltti...

 ...siis täällä jossain...

 ...ja löytyihän se. Ei kyllä tankattu, mutta olis onnistunu kyllä :)

Lukuisten xzcy-kylien jälkeen ylitimme Dziwna joen. Paikallisessa Polossa varustauduttiin taas parin päivän eväillä.

ToiToi, puolalainen bajamaja pilkistää  hautausmaan kulmalta. Näihin törmäsi kiitettävän usein. Pääsääntöisesti ne olivat siistejä ja ruusuntuoksuisin nestein hajustettuja. Tämä tosin taisi olla reissun huonoin.

Tieltä 11 käännyimme kohti Mielnoa. Kaupunki on yhtä kuin ruuhkainen pääkatu, josta risteävien poikkikatujen varret ovat tupaten täynnä kaikkea mahdollista krääsäkojua ja väkeä kuin suviseuroilla. Ei tehnyt mieli pysähtyä, joten jatkoimme matkaa kohti "Laiskaa".

Tämä leirialue sijaitsi jo lähellä Lazyä meren ja järven välissä.

Leirintäalueiden taso oli melkoisen vaatimaton ja vanhoja vaunuja ilmeisesti vuokrattiin yöpyjille. Vessat piti tietty katsastaa... käyttökelpoiset, oli vaimon tuomio.

Tienvarresta hieman ennen taajamaa löytyi myös asiallisen näköinen grilliravintola jossa sopi täyttää vatsansa ja rakennuksen takaa löytyi rantaan vievä polkukin.

Usko tosin meinasi loppua kun opasteet olivat "hieman" vaillinaiset

Ravintolan takaa Kro`tkan varrelta löysimme taas sopivan yöpymispaikan ja totesimme ettei se tästä kummene, majoittauduimme ja suuntasimme biitsille. 

Puolan rannikko näyttää olevan yhtä pitkää biitsiä, ihan sama mistä rantaan suhauttaa. Väkimäärä vain vaihtelee sijainnin mukaan.

Perinteiset iltagrillaukset vielä ja sitten tutumaan.

7. päivä

Päivät kuluvat ja olisi aika taittaa hieman taivalta kotia kohti...

Päivän tavoite oli Jarnian niemimaan päässä olevassa Hel - nimisessä kaupungissa ja etsiä yöpymispaikka niiltä seuduin.

Matka taittui Puolalaisessa maalaismaisemassa. 

Pian Sianowin jälkeen löytyi huoltoasema jossa oli ilmainen suihku.

Näinkin voi Puolassa majoittua huoltoaseman pihassa. Pyykkien pesu ja kuivaus hoituu samalla reissulla.

Slupskissa pysähdyimme jaloittelemaan raatihuoneen pihalle. Komea rakennus mutta emme osuneet aukioloaikaan.

Matka jatkui Wladyslawowon (voi herranjestas näitä nimiä...) kautta kohti Jarnian niemimaata.

Niemen alkuosassa leirintäalueet seurasivat toistaan ja kaikki näyttivät melko täyteen pakatuilta.

Meri ei juurikaan tielle näy, vaikka kartasta katsoen niemi on paikoin todella kapea. Tien päässä meita odotti Hel (huom, vain yksi ällä). No, huh huh. Kapeat kadut, pysäköinti kielletty kaikkialla ja paikalliset asukkaat houkuttelevat pihaansa pysäköimään maksua vastaan. Ei ollut ihan meidän paikka, joten lenkin kierrettyämme suuntasimme takaisin kohti mannermaata. Menomatkalla olimme bonganneet mahdollisen yöpymispaikan Kutnizan tienoilta.
Sieltä löytyikin Renuparkki aivan biitsin tuntumasta. Vieressä on vesiurheilukeskus josta voi vuokrata purjelautoja, kanootteja ym. Me kuitenkin tyydyimme uintiin ja auringon laskiessa grilliherkkuihin ja lasilliseen viiniä rannalla. Ah, elämää ;)

Paikka heräsi eloon illan tullen, jolloin ilmakiekko kilisi ja tuo pikku vempele soitteli Ievan polkkaa japanilaisittain:)
Meno hiljeni kyllä hyvissä ajoin ja nukuttiin hyvin.

Monenmoista vaunua oli tungettu takapihoille loma-asunnoiksi vuokrattaviksi. Ei tullut kysyttyä hintaa.

8. päivä

Aika loppuu, vesi nousee. Nyt ajetaan!

Matkaa oli siis tarkoitus taittaa ihan kunnolla ja päästä mahdollisimman lähelle Riikaa yöpymään, joten läksimme liikkeelle heti aamun valjettua.

Aamuaurinkoa ihailimme Sopotin hiekkarannalla. Täytyy sanoa että täällä ei haise köyhälle!

Ajo näillä Puolan pienemmillä teillä on melkoisen nykivää. Välillä mennään sataa ja sitten tulee kylä jonka läpi madellaan.  Koko ajan toinen silmä taustapeilissä ohittajia varten. Se tuntuu olevan ihan sama tuleeko ketään vastaan vai ei. Se joka ajaa kovempaa , ohittaa ja muut väistää. Tähän oli jo tottunut, eikä mitään vaaratilanteita sattunut koko reissun aikana. Tarkkana vain sai olla.

6-7 tunnin ajon jälkeen kohdalle osui hieno taukopaikka Kosewossa järven rannalla.  Kaytiin uimassa kirkkaassa vedessä ja Esa otti auringossa pikku torkut sillä aikaan kun vaimo grillaili meille evästä. 

Vieressä oli leirintäalue hienolla paikalla.

Puolan rajalle asti matkaa taittui noin 60km/h, mutta sen jälkeen päästiin laskettelemaan hyvää kyytia Kohti Riikaa. Paikoitellen tie oli todella syvillä urilla ja rekkoja tuli vastaan yhtenäisenä jonona. Liikenne sujui kuitenkin hyvin ja rajanylityksiä tuskin huomasi. Liettua erottautui selvästi köyhimmän näköisenä, ainakin valtatieltä katsottuna. Baltiaan saavuttuamme varasimme liput Suomenlahden ylitykseen. Edessä olisi vielä yksi yö Jurmalassa ennen paluuta kotimaan kamaralle.

Arvoimme Riikaa lähestyessä yöpymispaikkaa ja nälkäkin olisi.  Lähestymistiellä ei sopivan oloista paikkaa osunut kohdalle, joten päädyimme ajamaan Riikan keskustaan josta löysimme ravintolan ja parkkipaikan Renulle. Ei kun maha täyteen ja unta kaaliin!

Halusimme ennen Jurmalaan suuntaamista käydä Riikan Zeppeliinihalleilla, koska olimme sieltä pari vuotta sitten ostaneet erinomaista naudan sisäfilettä 10€/kg ja tiskit olivat notkuneet muitakin lihatuotteita. Pettymys oli suuri kun nyt suuri osa myyntipaikoista oli tyhjillään ja hintataso tuplaantunu, kiitos euron. No, yksi sisukka tuli kuitenkin ostettua kotiin viemisiksi.

Alkoi tehdä mieli pientä purtavaa, joten poikkesimme tähän "mielenkiintoisen" näköiseen kahvilaan hiukopalalle.

Ei ihan normi suomikuppilan tarjonta, mutta nälkä lähti. 

Joku maatuska siinä kävi kietaisemassa vodka snapsin sillai lennossa heti aamutuimaan :)

Ennen Jurmalaa on silta jolla olisi ehkä pitänyt joku maksu maksaa. Tyhminä turisteina emme sitä tienneet, eikä meiltä tullut kukaan asiasta kysymään. Aikamme rantaa ajeltuamme päädyimme yöpymään Upes Ielan päässä olevalle maksuttomalle parkkialueelle.

Rauhallinen paikka kivenheiton päässä meren rannasta. Kelpasi siellä taas päivää paistatella.

Päivä mentiin omilla eväillä, mutta illalla alkoi tehdä mieli ravintolaruokaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Melkoisen rupeaman kuljimme katuja ristiin rastiin ennen kuin osui kohdalle Restöräns Laiks

Hieno rakennus, sekä ulkoa että sisältä, mutta ei ketään missään. Sään meitä edelleen suosiessa valitsimme paikat terassilta, jonne pian saapuikin tarjoilijaneitokainen, jolle iski pieni paniikki kun puhuimme englantia. Toisen tarjoilijan avustuksella saimme ruuat tilattua.

Ruoka oli kermaista, hyvää ja täyttävää.

10.päivä

Suuntana Tallinna. Päätimme kiertää Riikan tien A5 kautta E76:lle. Mieleenpainuvin kohta oli Salaspilsin tekoaltaan töyräällä kulkeva tie. Täällä ei enää kauheasti fiilistelty. Ennen Salacrivaa oli sen näköinen paikka jossa olisi voinut uida, pitää taukoa ja yöpyäkin. Matka kuitenkin jatkuu...

Pärnu-Jaagubissa olemme usein päsähtyneet tässä puodissa vielä täydentämään ruokavarastojamme

Myös tässä on tullut jokusen kerran poikettua ostoksilla. Pihalla usein torikauppiaita ja kerran kaljahana.

Vielä tankkaus ennen Tallinnan keskustaa, ja se oli siinä.

- The End -